Paluu matkalla poikkesimme moikkaamaan Tuirea, Aria ja koiria. Voi sitä ilon määrää mikä pikku neidistä purkautui, kun näki Ewan-emän, Unna-mummun ja pikkuveljen.
Kotiin tullessa neitiä väsyttikin sitten aikalailla.
Yön aikana oli satanut lunta, ja aamulla ulos mennessä neiti hyppi ja pomppi innoissaan "yhtäkkiä" ilmestyneestä lumesta. Kyllä on neiti nimensä mukainen, kun pitää pakkassäästä. :)
Toivottavasti saataisiin lunta myös jouluaatoksi, niin voitaisiin kaikki nauttia valkeasta joulusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti